Silvo Kaasalainen, Tilintarkastus-Revision –lehti 4/2001
Euroopan unioni edellyttää, että tarkastusjärjestelmä on kunnossa, ennen kuin sen rakennerahastosta myönnetään projektivaroja. Mutta mitä tehdä, kun tarkastuksen kuntoon saattamiseenkaan ei löydy rahaa – ei sittenkään, vaikka valtion virkamiesten palkkoja on alennettu 25 prosenttia? Tästä ongelmasta käytiin vilkas keskustelu Liettuan valtiovarainministeriössä pidetyn ensimmäisen koulutuspäivän päätteeksi.
Luja tahto vie Euroopan yhteisöön
Vaaditaan luja tahto ja oikeanlainen historia, jotta jaksaa kulkea sen työlään tien, joka johtaa kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta itsenäistymisestä Euroopan unionin jäsenyyteen. Liettualla on nämä molemmat, mutta vielä on paljon tehtävää ja neuvoteltavaa.
Ensimmäisen kerran hallinto ja lainsäädäntö on jouduttu rakentamaan uudestaan heti itsenäistymisen jälkeen. Euroopan unioniin sopeutuminen muodostaa siten jo toisen kierroksen. Ennen Unioniin liittymistä lait uusitaan jälleen ja maassa puuhaa EU:n lähettäminä ja kustantamina pre accession –projekteissa asiantuntijoita Saksasta, Ranskasta, Tanskasta, Irlannista, Espanjasta, Belgiasta, Liettuasta, Ruotsista, Suomesta…
Projekti LI98
Projekti nro LI98/IB/SPP/01 oli ns. Twinning –projekti, jonka Suomen sisäministeriön aluekehittämisosasto oli organisoinut yhteistyössä EU:n kanssa. Projektin tehtävänä oli vuoden 2000 aikana avustaa erityisesti Liettuan valtiovarainministeriötä ja hallinnon kehittämis- ja paikallishallintoministeriötä (Nykyisin sisäministeriö) organisoimaan taloushallintonsa ja tarkastuksensa sellaiseen kuntoon, joka luo edellytykset turvalliselle EU:n rakennerahaston varojen käytölle.
Sisäministeriön projektivastaavana back officerina toimi aluksi Taavi Erkkola, myöhemmin Pia Björkbacka, taloussuunnittelun asiantuntijana oli johtaja Petri Uusikylä, tarkastusjärjestelmien asiantuntijoina olivat sisäministeriön tarkastusneuvos Antti Lehtonen ja hall.tri, JHTT Silvo Kaasalainen. Liettuassa asuvana organisaattorina toimi PAA (pre accession advisor) Marikki Järvinen.
Voidaan hyvin sanoa, että Liettuan tarkastusjärjestelmän perusrakenteet täyttävät nyt kansainväliset mitat. Kuntien tarkastusjärjestelmään tehtiin tarpeelliset muutokset Seimas:in (eduskunta) 12.10.2000 hyväksymällä uudella kuntien itsehallintolailla. Valtion tarkastusjärjestelmä on saatettu lähes EU-kuntoon vuoden 2001 alussa. Samalla on uusittu tarkastajien täydennyskoulutus ja järjestetty uusien tarkastajien pätevyyskoulutusohjelma. Varsinaisen työn ovat hämmästyttävällä tarmolla tehneet liettualaiset itse. Projektit voivat olla vain taustatukena.
Tästä projektista on kirjoitettu loppuraportti. Työ ei kuitenkaan päättynyt suomalaistenkaan osalta vielä tähän. Jatkoprojektissa tehdään mm. tulosmittareita valtion tulosbudjetoinnin ja tarkastuksen käyttöön. Pilottialueina ovat olleet poliisihallinto ja peruskoulu. Projektin Liettuaan sijoitettuna PAA:na toimii ylitarkastaja Harri Rothsten VTV:stä, back officerina Pia Björkbacka SM:stä ja team leaderinä tarkastusneuvos Antti Lehtonen SM:stä.
EU:n vaatimukset
Näyttää siltä, että EU on kiristänyt tarkastusjärjestelmille asettamiaan vaatimuksia. Tämä koskee erityisesti tarkastusjärjestelmän riittävyyttä ja laatua. EU:n on voitava hyväksyä koko järjestelmä, vaikka tulevalla jäsenvaltiolla onkin oikeus rakentaa se omista tarpeistaan käsin. Järjestelmän toimivuuden varmistamiseen liittyy tällöin myös tarkastajien pätevyys. Varainhoidon valvonnan on täytettävä neuvoston asetuksen N:o 1260/1999 artiklan 38 ja komission asetuksen N:o 438/2001 vaatimukset.
Tarkastus- ja laskentatoimen järjestelmää rakennettaessa kiinnitetään erityistä huomiota tarkastajan tai tarkastusyksikön riittävään riippumattomuuteen, jäljitysketjun eli audit trailin toteutumiseen ja myös siihen, että EU-projektien tuloksellisuus tarkastetaan. Jo Komisssion asetuksessa 2064/97 todettiin vaatimukset varainkäytön tehokkuuden varmistamisesta, audit trailista ja tarkastajan toiminnallisesta riippumattomuudesta (functional independence). Käsite toiminnallinen riippumattomuus on ymmärrettävä siten, että myös sisäinen tarkastus voi suorittaa EU-projektin tarkastuksen, mikäli tarkastus on organisoitu suoraan toiminnallisen johdon alaiseksi, varoja käyttävistä yksiköistä riippumattomaksi toiminnaksi.
Valtiontalouden tarkastus
Liettuan finanssihallinnosta ja valvontajärjestelmästä tehtiin vuoden 2000 alun tilanteeseen perustunut SWOT-analyysi. Olennaisimmat tarkastuksen puutteet olivat järjestelmän kattavuudessa, henkilöstövajauksessa ja koulutuksessa. Järjestelmään sisältyi myös historiasta johtuvia jäänteitä, jotka eivät sovellu EU:n, IIA:n eivätkä INTOSAIn tarkastusperiaatteisiin.
Järjestelmän kattavuudessa oli lähinnä kahdenlaisia puutteita. Valtionhallintoon sisältyi parikymmentä itsenäistä rahastoa, joiden rahavirrat ja toiminnot eivät sisältyneet normaaliin valtion budjettiin. Tästä johtuen ne eivät olleet myöskään budjettivalvonnan piirissä. Rahastot on nyt lähes kokonaan siirretty budjettirahoitteisiksi ja niiden toimintojen suunnittelu ja seuranta sisältyy tanskalaisen konsultin avustuksella laadittuun atk-pohjaiseen NAVISION järjestelmään.
Toinen kattavuusongelma syntyi siitä, että vuoden 2000 alussa vain 4-5 ministeriössä oli järjestetty sisäinen tarkastus. Kattavan tarkastuksen järjestämisen arvioitiin vaativan 150 uutta tarkastajaa. Hallituksen päätöksellä kaikkiin valtion toimintayksiköihin ja yrityksiin on nyt järjestetty toiminnallisesti riippumaton sisäinen tarkastus. Yli 300 henkilön organisaatioissa tulee olla oma sisäisen tarkastuksen yksikkö. Sisäinen tarkastus muodostaakin nyt valtionhallinnon tarkastuksen perustan.
Muut keskeiset tarkastuselimet ovat valtiovarainministeriöön sisältyvän The State Treasuryn (vastaa Suomen valtiokonttoria) yhteydessä sijaitseva suhteellisen itsenäinen tarkastusyksikkö, joka aikaisemmin tarkasti myös muita ministeriöitä, ja suoraan Seimas:in alainen Valtiontalouden tarkastusvirasto (The State Control´s Office). Näillä tarkastusorganisaatioilla on edelleen johtava asema valtionhallinnon tarkastuksessa.
Tarkastusjärjestelmien lisäksi on uudistettava myös tarkastuksen toimintaperiaatteet ja tarkastajien koulutus. Tehtävä on vaativa. Valtiovarainministeriöllä ja sen tarkastusyksiköllä on katsottu olevan vanhastaan parhaat edellytykset avustaa ja ohjeistaa uudistustyötä. Sille onkin annettu neuvoa-antava rooli. Toinen keskeinen ministeriö on sisäasiainministeriö, jonka ohjaukseen kuuluvat mm. Liettuan 56 kuntaa. Valtiovarainministeriö ohjaa sekä valtion toimintayksikköjä että kuntien budjetteja voimakkaasti jo valtion ohjelmabudjetoinnin ja talousarvion kautta. Tästä syystä ei olisi hyvien tarkastusperiaatteiden mukaista, että se pääsisi määräämään myös tarkastusjärjestelmästä. Ongelma on ratkaistu siten, että hallitus on perustanut eri osapuolien yhteisen sisäisen tarkastuksen organisointia ohjaavan komission.
Koordinaatiokomission tehtävänä on ohjata julkisen sektorin sisäisen valvonta- ja tarkastusjärjestelmän toimeenpanoa ja kehittämistä. Komission puheenjohtajana on valtiovarainministeri ja varapuheenjohtajana apulaisjohtaja tilintarkastuksen, laskentatoimen ja arvioinnin instituutista. Komission sihteerinä on sisäministeriön tarkastusyksikön päällikkö. Muina jäseninä ovat valtiovarainministeriön tarkastusyksikön ja budjettiosaston päälliköt, Euroopan komitean apulaisjohtaja ja hallinnon kehittämisinstituutin johtaja. Teknisen avun komissio saa valtionvarainministeriöstä. Komissio mm. hyväksyy tarkastuksen kehittämisohjelmat, tarkastusmetodeista ja
-standardeista annetut ohjeet. Se antaa suosituksia ja vuosittaisen kertomuksen hallitukselle asioiden kehittymisestä. Komissio jopa asettaa edustajansa olemaan mukana sisäisten tarkastajien valinnassa ja irtisanomisessa. Tällä pyritään varmistamaan tarkastajien toiminnallinen riippumattomuus.
Laki valtiontalouden tarkastusvirastosta on annettu 1995 ja sitä on muutettu 1998. Se on itsenäinen virasto, johon valtion tarkastusjohtajan (The State Controller) nimittää viideksi vuodeksi Seimas presidentin esityksestä. Johtajalla tulee olla joko taloustieteen tai oikeustieteen tutkinto, eikä hän saa olla hallituksen jäsen tai puoluejohtaja. Valitun johtajan tulee antaa vala eduskunnassa. Apulaisjohtajat nimittää presidentti tarkastusjohtajan esityksestä. Alemmat tarkastajat nimittää tarkastusjohtaja itse. Tarkasktusvirasto on työstään vastuussa Seimasille ja myös raportoi sille.Virastolla on alueellisia toimipisteitä. Medialla on oikeus saada tietoja viraston toiminnoista, ellei kyse ole salassa pidettävästä asiasta.
Virastolla on oikeus tarkastaa kaikkien julkishallinnon toimintojen laillisuus ja tehokkuus. Sen tarkastettaviin kuuluvat mm. perustuslakituomioistuin, presidentin kanslia, Liettuan pankki ja valtion omistamat tai valtion määräysvallassa olevat yritykset. Valtiontalouden tarkastusvirasto voi tarkastaa myös kunnan toimintoja, jolloin se toimii yhteistyössä kunnan oman tarkastusviraston kanssa. Tämä on ymmärrettävää, sillä toteutuuhan suurin osa valtion ohjelmabudjetoinnin tuloksista kuntien kautta, kuten meilläkin. Valtion tarkastusjohtaja voi esittää jopa pormestarin erottamista, jos pormestari on toiminut lain vastaisesti ja saanut aikaan olennaista vahinkoa kunnalle tai valtiolle.
Viraston toiminnassa on joitakin osin historiallisia erikoisuuksia, jotka kaikki eivät ole sopusoinnussa tarkastuksen objektiivisuus- ja riippumattomuusperiaatteiden kanssa. Lainmuutoksen valmistelu on menossa. Erikoisuuksia ovat mm. seuraavat (35 §):
* Valtion tarkastusjohtaja voi ennalta ilmoittamatta osallistua eduskunnan istuntoihin ja lausua siellä käsityksensä tarkastukseen liittyvissä asioissa.
* Valtion tarkastusjohtajalla on oikeus osallistua hallituksen kokouksiin. Mikäli hän on hallituksen päätöksen kanssa eri mieltä, hän voi kirjauttaa mielipiteensä pöytäkirjaan ja ilmoittaa käsityksensä myös eduskunnalle.
* Valtion tarkastusjohtaja voi määrätä hallinnollisia rangaistuksia, vaatia päätöksentekijältä havaitsemansa laittoman päätöksen kumoamista tai täytäntöönpanon keskeyttämistä. Hän voi määrätä viranhaltijan palauttamaan ilman valtuuksia maksetut varat. Hän voi viedä asian oikeuteen ja esittää syyllisen viranhaltijan irtisanomista, ellei kyse ole presidentin tai Seimasin nimittämästä viranhaltijasta.
Tarkastuksen kytkentä ohjelmabudjetointiin
Liettuassa on otettu käyttöön amerikkalaiseen PPBS:ään (planning-programming-budgetint-system) pohjautuva ohjelmabudjetointi. Suunnittelumalli on vaativa, mutta soveltuu erityisen hyvin kehittyvään kansantalouteen. Resurssien allokoinnissa eri kehittämisohjelmien kesken joudutaan samalla ottamaan poliittistakin kantaa asioiden tärkeysjärjestykseen.
Suunnittelukierroksen aluksi hallitus tarkistaa strategiset tavoitteensa, joissa otetaan huomioon myös EU-sopeuttamisohjelman vaatimukset. Apuna tässä työssä on ministeriöiden yhteinen Strategisen suunnittelun komitea, jota avustaa valtioneuvoston kanslian suunnitteluosasto. Kaikkien julkisen hallinnon toimijoitten tulee ottaa huomioon näin määritellyt preferenssit omissa strategisissa toimintasuunnitelmissaan. Tarkennetun strategisen suunnittelun aikajänne on 1+3 vuotta. Suunnitelma sisältää valitut ohjelmat, niiden kustannukset, rahoituksen, tavoitteet ja tulosmittarit. Luonnollisesti myös kirjanpitojärjestelmät rakennetaan siten, että ne antavat perustiedot ohjelmien toteutuksen arviointiin.
Ohjelmien toteutuksen seuranta on linjajohdon, sisäisen tarkastuksen ja ulkoisen tarkastuksen vastuulla. Linjajohdon tulee kuukausittain kokoontua tarkastelemaan miten tavoitteiden toteutuksessa on edistytty. Valtakunnan tasolla valtiovarainministeriö kokoaa vuosittain budjetin toteutusraportin, joka hallituksen kautta päätyy aina eduskuntaan asti.
Budjettilain mukaan myös kunkin organisaation sisäisen tarkastuksen on tarkastettava sekä budjettiohjelmien toteutuminen että linjajohdon esittämän toteutusraportin oikeellisuus.
Kunkin organisaation sisäisen tarkastuksen lisäksi myös valtiontaloudentarkastusviraston on tehtävä vuosittainen arvio ohjelmien toteutuksesta. Valtiontalouden tarkastusvirasto on oikea riippumaton elin arvioimaan koko suunnittelujärjestelmän toimivuutta. Sen velvoitteet eivät rajoitu kuitenkaan tähän. Budjettilain 36 §:n mukaan tarkastusviraston eduskunnalle vuosittain antaman kertomuksen tulee sisältää arviointi siitä:
– onko määrärahoja käytetty ohjelmatavoitteiden saavuttamiseen
– onko määrärahoja käytetty tuloksellisesti (in effective way)
– onko määrärahojen käytössä ilmennyt väärinkäytöksiä ja
– minkä määräisesti ohjelmatavoitteet saavutettiin.
Mielestäni Liettuassa luotu järjestelmä on selkeä ja soveltuu hyvin kansalaislähtöiseen demokratiaan. Se kiinnittää hallituksen ja eduskunnan huomion niukkojen resurssien allokointiin kansalaisten tarpeista lähtevien preferenssien mukaan. Myös seuranta aina kirjanpitoa sekä sisäistä ja ulkoista tarkastusta myöten on valjastettu palvelemaan tehokkuustavoitteita. Tuloksellisuus osoittaakin veronmaksajien julkishallinnon toiminnasta saamaa tulosta, mitä taas yrityksissä osoittaa voitto tai tappio.
Kuntien tarkastus
Liettuan perustuslain 10 §:n mukaan kunnilla on itsehallinto. Itsehallinnon sisältö on määritelty lailla kuntien itsehallinnosta (kuntalaki). Liettuassa on 56 kuntaa ja 10 maakuntaa. Maakunnat kuuluvat valtionhallintoon. On selvää, että tarvitaan kunnallishallinnon ja valtionhallinnon kiinteää vuoropuhelua, koska kuntien keskimääräisistä menoista n. 90 % on valtion päätöksenteosta riippuvaista. Aluetasolla aluekehittämisneuvostot muodostavat tärkeän yhteistyöelimen. Siihen kuuluvat niin maakunnan kuvernööri kuin kuntien pormestaritkin viran puolesta. Lisäksi siihen kuuluu alueen kuntien kunnanhallitusten jäseniä.
Liettuassa on kolmen vuoden vaalikausi. Valtuutettujen joukosta vaalikaudeksi valittava pormestari on todellinen valtakeskittymä. Hän tuo toimikaudekseen mukanaan suppean oman esikunnan. Hän johtaa puhetta valtuustossa ja hallituksessa, valmistelee päätösesitykset ja vastaa niiden toimeenpanosta. Mikäli pormestaria ei valita uudestaan häntä ei jätetä heitteille. Hänellä on oikeus palata entiseen tehtäväänsä. Jos sellaista ei ole, niin hänelle tarjotaan vastaavaa kunnan tai valtion tehtävää.
Kunnan hallinnollisessa johdossa on hallintojohtaja (The Municipal Administrator), jota puolestaan avustaa monipuolisesti toimiva kunnanosahallinto (Neighbourhood, seniunija). Osahallintoalueiden johtajat nimittää kunnan hallintojohtaja ja heitä kutsutaan nimellä seniunas (Käskynhaltija, engl. ward). Hallintojohtaja ja käskynhaltija on nimitetty virkoihinsa virkamieslain säännösten mukaan eikä heidän virkakautensa ole sidottu vaalikauteen.
On selvää, että tällainen voimakkaasti keskitetty hallinto tarvitsee vastapainokseen voimakkaan ja riippumattoman tarkastuksen. Kuntien hallinnon ja sen määräysvallassa olevien yritysten tarkastuksesta vastaa kunnan oma tarkastusvirasto, jota johtavalla kunnan tarkastusjohtajalla (The Municipal Controller) on laajat valtuudet. Valtuuksien merkkinä on mm. kuntalaissa säädetty oma leima. Hän raportoi suoraan valtuustolle.
Aikaisemman kuntalain (1994, muutettu 1998) mukaisessa tarkastusjärjestelmässä oli historiallisia piirteitä, joissa sekoittuivat jossain määrin tarkastus ja hallinto. Tästä johtuen kunnan tarkastusjohtaja ei ollut täysin tarkastuskohteistaan riippumaton. Tällainen tekijä oli mm. se, että valtuusto valitsi tarkastusjohtajan pormestarin esityksestä vaalikaudekseen. Hänet voitiin kuitenkin nimittää myös uudeksi kaudeksi. Kunnan tarkastusjohtaja voi esittää muutoksia tai täydennyksiä hallituksen ja valtuuston esityslistaan. Hänellä oli myös oikeus osallistua valtuuston istuntoihin ja valtuuston suostumuksella käyttää niissä puheenvuoroja.
Seimas:in 12.10.2000 hyväksymässä uudessa kuntalaissa on poistettu kunnan tarkastusjohtajan sekaantuminen tarkastettavanaan olevaan hallintoon. Näin hänen toimintansa on sopusoinnussa kansainvälisten tarkastusperiaatteiden kanssa – omia tekemisiään ei saa tarkastaa. Hänet on tehty myös entistä riippumattomammaksi sekä pormestarista että tilapäisistä poliittisista suhdanteista. Hänen valinnassaan painotetaan ammattipätevyyttä jopa niin, että pätevyysvaatimukset on mainittu kuntalaissa. Tarkastusjohtajan valitsee valtuuston nimittämä vaalivaliokunta avoimen hakukilpailun pohjalta. Varmemmaksi vakuudeksi vaalivaliokunnassa on myös edustaja valtiovarainministeriöstä. Kunnan tarkastusjohtajan vaali on myös irrotettu kolmen vuoden vaalikaudesta, sillä nimitys tehdään viideksi vuodeksi ja siinä noudatetaan virkamieslain säännöksiä. Valinta voidaan uusia. Tarkastusjohtaja voidaan irtisanoa valtuuston päätöksellä vain virkamieslain mukaisin perustein. Tarkastusviraston henkilöstön valitsee tarkastusjohtaja itse.
Valtuutetuista muodostuva tarkastuslautakunta on pakollinen. Muista lautakunnista poiketen on tarkastuslautakunnassa jokaisella valtuustossa olevalla puolueella sama määrä jäseniä. Näin estetään valtapuolueiden poliittinen peli tarkastuksessa. Valtuusto valitsee kuitenkin tarkastuslautakunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Tarkastuslautakunta käsittelee tarkastusjohtajan toimintasuunnitelman ja alistaa sen vielä valtuustolle. On huomattava, että tarkastettaviin kuuluvat myös kunnan määräysvallassa olevat yritykset. Tarkastusjohtajan vuotuisen tilintarkastuskertomuksen ja ehdotusten pohjalta tarkastuslautakunta antaa valtuustolle suosituksensa toimenpiteistä. Tarkastuskertomuksessa ja suosituksissa käsitellään niin laillisuus-, tarkoituksenmukaisuus- kuin tuloksellisuuskysymyksetkin.
Uusi kuntalaki käyttää kunnan tarkastuksesta termiä ”sisäinen tarkastus”, vaikka kyse on selkeästi suoraan valtuustolle vastuussa olevasta tarkastuksesta, eli ulkoisesta tarkastuksesta. Valtuusto antaa tarkastussäännön, määrää tarkastusjohtajan palkan ja tarkastusviraston määrärahat, mutta tarkastajien on myös noudatettava maan hallituksen hyväksymiä sisäisen tarkastuksen normeja ja valtion tarkastusjohtajan metodiohjeita.
Niin valtion kuin kunnankin tarkastusviraston toiminnan järjestämisessä näkyy monella tavoin se, että tarkastuksesta on haluttu tehdä kansalaislähtöisen demokratian todellinen varmistaja. Niinpä kunnan tarkastusjohtajan tulee saattaa havaitsemansa rikokset omatoimisesti oikeusviranomaisten tutkintaan. Hänen tulee myös tutkia asukkaiden valitukset. Anonyymeissä valituksissa hänellä on harkintavaltaa. Eduskunnan tarkastajat voivat pyytää kunnan tarkastukselta suoraan tarvitsemaansa informaatiota. Toisaalta on ajateltu myös Euroopan yhteisön kautta jaettavien veronmaksajien varojen tehokasta käyttöä. Niinpä kunnan tarkastusjohtajan tulee vähintään kahdesti vuodessa lähettää valtiovarainministeriölle raportti EU:n osarahoittamien projektien toteutuksesta. Näin varmistetaan, ettei audit trail katkea valtion ja kunnan välillä.
Voidaan täydellä syyllä sanoa, ettei Liettualaisten kuntien tarkastusvirasto ole kumileimasin, vaikka sillä tällainen leimasin onkin.
Valmiina Euroopan yhteisöön
Toimiva ja itsenäinen valtiontalouden tarkastusvirasto samoin kuin kuntien oma tarkastus oli Liettuassa jo aikaisemmin. Pääasialliset ongelmat ovat olleet valtion sisäisen tarkastuksen puutteissa ja tarkastuksen riippumattomuuteen ja objektiivisuuteen liittyvissä lainsäädännön puutteissa. Tarkastus otettiin kuitenkin valtion strategisesti tärkeäksi kehittämisalueeksi ja lokakuussa 2000 sisäisen tarkastuksen kuntoon saattamiseen myönnettiin lisärahoitusta 2,39 miljoonaa litasta (1 litas = 1,6 SMK).
Valtiovarainministeriön tarkastusyksikön johtajan A. Grodzenskisin 9.3.2001 keräämien tietojen mukaan:
* Sisäinen tarkastus on organisoitu kaikissa ministeriöissä, koko paikallishallinnossa ja 67 prosentissa muista valtion instituutioista. Organisoinnin loppuvaihetta on ohjannut hallituksen 18.10.2000 antama päätös nro. 1248. Päätöksen mukaan jokaisessa valtion hallintoyksikössä ja yrityksessä on järjestettävä sisäinen tarkastus.
* Hallituksen päätöksellä 9.3.2001 on perustettu pysyvä koordinaatiokomissio, joka valvoo tarkastuksen kehittämistä ja mm. functional independence –periaatteen toteutumista tarkastuksen organisoinnissa.
* Luonnos sisäisen tarkastuksen standardeista on valmistunut. Luonnos on tehty hyväksikäyttäen The Institute of Internal Auditors:n julkaisemia kansainvälisiä standardeja. Tarkastusyksiköissä tehdään kansainväliset normit täyttäviä toimintasuunnitelmia ja toimintaohjeita nopealla aikataululla.
* Hallituksen päätöksellä 17.10.2000 No. 1247 tullaan sisäisille tarkastajille järjestämään täydennyskoulutusta valtiovarainministeriön koulutuskeskuksessa.
* Johtaja I. Kazlauskienen (Auditing, Accounting and Property Valuation Institute of the Republic of Lithuania) antaman informaation mukaan on tarkastajatutkintoon johtava koulutus jo aloitettu. Vaativa koulutusohjelma on laadittu The Institute of Internal Auditors julkaisemien vaatimusten mukaan.
* Kuntien tarkastus oli jo ennestään järjestetty. Tarkastuksen organisointiin voitiin kuitenkin kohdistaa kritiikkiä. Uusi kuntien itsehallintoa koskeva laki (No. VIII-2018) hyväksyttiin Seimasissa 12.10.2000. Vanhassa laissa olleet tarkastuksen itsenäisyyteen ja toimintaan liittyvät puutteet on uudessa laissa korjattu. Uusi laki täyttää siten myös EU:n tarkastukselle asettamat vaatimukset.
Tarkastusjärjestelmän rakenteet, ohjaus- ja koulutusjärjestelmä on nyt saatu aikaan. Voidaan täydellä syyllä sanoa, että Liettuan laskentatoimi, valvonta- ja tarkastusjärjestelmät luovat turvatakuut EU-varojen luovuttamiselle myös niihin kehittämisprojekteihin, jotka vielä tarvitaan, jotta Liettua voi liittyä EU:n tasavertaiseksi jäseneksi. Monet Liettuan käyttöön ottamat julkistalouden ratkaisut takaavat Suomen järjestelmää paremmin demokratian toteutumisen ja varojen käytön tehokkuuden.