Julkaistu: Helsingin Sanomat Mielipide 21.7.2012
Pormestarin valinta pitäisi siirtää valtuustolta asukkaille
Espoossa mietitään kaupunkiin aivan omaa pormestarimallia, joka poliittisesti valittujen virkamiesten lisäksi tuottaisi vielä virkamiespoliitikotkin. (HS Kaupunki 16.7.) Pormestarimalliin siirtymisen peruste, ajan ja tiedon puute, onkin aivan oikea. Tämän selvän pääongelman löysin myös väitöskirjassani, joka käsitteli luottamushenkilöiden päätöksentekoa.
Nykyisen kuntalakimme sallimat mallit eivät kuitenkaan ratkaise demokratiamme perusongelmaa, joka liittyy kunnan tehtävään. Kunnan tehtävä on asukkaiden tarpeista lähtevä palvelutuotanto, ei poliittisten ryhmien välinen valtataistelu ja tästä kumpuava sulle-mulle-virkapaikkojen jako. Niin kokoomuslainen kuin kommunistikin tarvitsee kouluja, teitä ja terveydenhoitoa.
Poliittisten ryhmien valitsemat virkamiehet, pormestarit ja apulaispormestarit ovat paikkansa säilyttääkseen sidoksissa ennen kaikkea taustaryhmäänsä – eivät kunnan asukkaisiin. Eurooppalaisessa mallissa pormestari valitaan asukasvaaleissa, jolloin hän on sidoksissa suoraan asukkaisiin.
Meillä pormestarit valitaan valtuustokaudeksi valtuuston poliittisten ryhmien kaupankäynnillä. Suomessa valtuutetut haluavat valita heidät vielä omasta keskuudestaan, jolloin ehdokkaiden avoin pätevyyskilpailu jää pois. Lyhyen toimikauden vuoksi on myös vaikeaa tehdä epämiellyttäviä mutta välttämättömiä talouden tasapainotuspäätöksiä. Sopiva toimikausi voisi olla kuusi tai kahdeksan vuotta.
Saksassa jo yli 50 vuotta käytössä ollutta järjestelmää voi nimittää asukaslähtöiseksi demokratiaksi. Siinä asukkaat valitsevat vaaleilla pätevyysvaatimukset täyttävän pormestarin, joka on vastuussa asukkaille eikä vain parille tukenaan olevalle valtuustoryhmälle. Puolueet hakevat joko yhdessä tai erikseen päteviä ehdokkaita myös kunnan rajojen ulkopuolelta. Millään puolueella ei ole varaa esittää ehdokasta, johon asukkaat eivät voi luottaa. Niinpä esim. Baden-Wűrttenbergin osavaltiossa noin 90 % pormestareista on hallinnon asiantuntijoita. Heillä voi olla apunaan suppea esikunta. Puhtain pätevyysperustein valitut viranhaltijat eivät ole pormestarin alaisia, vaan heillä on oma epäpoliittinen hallintojohtajansa.
Pormestari ei vie valtaa valtuutetuilta, vaan heillä on edelleen lopullinen päätösvalta. Sen sijaan pormestarin avustuksella toimivan valtuuston työ organisoidaan uudestaan niin, että valtuutetuilla on virkamiesvalmistelun aikana mahdollisuus perehtyä ratkaistaviin asukkaiden ongelmiin ja tehdä ne poliittiset ratkaisut, joita varten kansa on heidät valtuustoon valinnut. Työtapa edellyttää myös työhön käytetyn ajan korvaamista. Tästä syystä esim. Tanskassa on valtuuston kokoa pienennetty.
Toivottavaa olisikin, että valmisteilla oleva uusi kuntalaki sallisi asukaslähtöisen pormestarimallin käyttöönoton myös Suomessa.
Silvo Kaasalainen
hallintotieteiden tohtori
kunnallispolitiikan dosentti
Vantaa