Puheenvuoro
SUOMEN KUVALEHTI 40/2025
Hyvinvointipalveluja on
ajateltava kokonaisuutena
M onet kuntien päätöksentekijät näkevät sote-uudistuksen pahasti epäonnistuneen ja haluaisivat palata entiseen kuntavetoiseen malliin. Kuntaliiton 13.9.2025 julkaisema selvitys kuitenkin tyrmää ajatuksen.
Selvityksen mukaan nykyinen palvelu- ja kuntarakenne on tulossa tiensä päähän. Suomella ei ole varaa nykyisiin palveluihin eikä rakenteisiin. Liitto esittää parlamentaarisen työn käynnistämistä rakenteiden uudistamiseksi.
Verot nousevat kaikissa kunnissa. Väestöään menettävillä pienillä kunnilla ei ole elinmahdollisuuksia. Taantuvissa kunnissa palvelujen yksikkökustannukset nousevat samalla kun verotulot vähenevät. Kuntien väliset palvelu- ja verotuserot kasvavat niin valtaviksi, ettei voida enää puhua perustuslain takaamista palveluista eikä kansalaisten tasa-arvosta.
Hyvinvointialueiden rahoituksessa taas näyttää olevan valuvika, jonka vuoksi ne toimivat alkuperäistä tarkoitustaan vastaan. Alueveron puuttuessa alueilla ei ole kannustinta edullisten peruspalvelujen lisäämiseen, sillä kustannukset maksetaan valtion budjetista sairastavuuden perusteella. Sairaalamenot kasvavat, sillä lisää sairausdiagnooseja tietää lisää rahaa alueelle.
Soten perusajatus oli, että kaikki palvelut kootaan yhteiseen päätöksentekoon, jolloin niistä voidaan valita parhaiten toimivat ja edullisimmat asukkaiden palvelutavat.
Vaikka valtion rahoitus on periaatteessa yleiskatteinen, valtio joutuu karsimaan menojaan omien tarpeidensa mukaan. Itsehallintoon kuuluva asioiden itsenäinen tärkeysjärjestykseen asettaminen ei onnistu, ja alueista tulee valtion vankeja.
Sote-uudistuksen aikaansaama rakenne tuottaa myös valtavasti pysyviä kustannuksia, jotka ovat pois palveluista. Kuntia on 308 ja alueita 21. Määrä on syntynyt lähinnä keskustan ja kokoomuksen välisestä valtapelistä, ei tehokkaasta toiminnasta eikä asukkaiden tarpeista.
Sekä kuntia että alueita on liikaa. Jo organisaatioiden määrä tuottaa valtaisan menoerän omine luottamushenkilö- ja virkamäärineen. Myös valtiolle syntyy lisäkustannuksia kahdesta valtionosuusjärjestelmästä.
Hyvinvoinnin kannalta varhaiskasvatusta, koulutusta ja sotepalveluita on syytä pitää yhtä tärkeinä, eivätkä ne tarvitse erillisiä asioiden tärkeysjärjestykseen asettajia.
Tästä syystä kunta- ja sotepalveluita ei olisi pitänyt irrottaa eri organisaatioihin vaan yhdistää, jolloin olisi palattu alkuperäiseen kaiken palvelun kattavaan kuntamalliin kuntaveroineen. Tällaista ratkaisua itse asiassa yritettiin vuonna 2005. Mallissa nykykunnat olisi siirretty suurkuntien osahallintoalueiksi, ”kotikunniksi”.
Perustuslakivaliokunta tulkitsi ratkaisun kuitenkin lain vastaiseksi, vaikka perustuslaki ei puhu mitään kuntien lukumäärästä tai koosta. Tästä huolimatta Ahvenanmaa on jo tällä hetkellä itsehallintoalue, joka sisältää 16 kuntaa.
Alkuperäinen kuntarakenne on syntynyt aikana, jolloin sekä tieto että päätöksentekijät kulkivat hevoskärryillä.
Nykyisin sekä tieto että tarvittava yhteys ovat päätöksentekijöiden taskussa. Maantieteellinen etäisyys on menettänyt merkityksensä. Nykytekniikka pitäisi hyödyntää.
Tehokkuusnäkökulmasta kaiken kattavat sote-palvelut löytyvät vain yliopistosairaaloiden erityisvastuualueista. Näin ollen hyvinvointipalveluihin riittäisi Ahvenanmaan lisäksi viisi itsehallintoaluetta.
Päätöksenteon keskittäminen ei tietenkään tarkoita myös palvelujen keskittämistä.
Silvo Kaasalainen
Kunnallispolitiikan dosentti